Happy in Hungary: Viimeistä viedään

The last day in Budapest and we spent it in a great way. Ella's not-really-related-relatives (2 hungarian brothers) picked us up in the morning and took us to their home village, Maglod. There they were driving us aroung the little roads and farms and their parents cooked us some really hungarian dishes: chicken, pork, soup, potatoes and it was super good! For dessert we had pancakes with homemade jam. Also the potatoes and all the vegetables were from their home - their backyard was growing everything from grapes to apricots! They even gave us own cans of jam but unfortunately there was not space even for a single thing in my suitcase.

In the evening was time for the last Morrison's even I had spent the last week sober (during the 4 months i had spent more than enough alcohol in Budapest) but i took few beers with others. So the evening was about telling good bye to everybody and it was sad even I was excited about Tuesday - leaving to Holland!

Viimeinen päivä Budapestissä ja vietettiin se mahtavalla tavalla. Ellan ei sukulais-sukulaiset eli kaksi unkarilaistaveljestä kävi nappaamassa meidät aamulla kyytiin ja ajoi meidät kotikyläänsä Maglodiin. Siellä meitä ajelutettiin pitkin katuja ja maatiloja. Poikien vanhemmat kokkaili meille peri -unkarilaisia ruokia : oli kanaa, possua, keittoa ja perunoita ja oli myös hyvää! Jälkkäriksi oli vielä lettuja omatekoisen hillon kera. Taisi olla muutkin perunat ja kasvikset omasta maasta, nimittäin perheent takapihalla kasvoi kaikkea mahdollista viiniköynnöksistä aprikoosiin! Saatiin jopa mukaan omat hillopurkit mutta kauheen harmi, ettei laukkuun mahtunut grammaakaan tavaraa.

Illalla viimeiset Morrisonit ja vaikka olin vikan viikon viettänyt selvinpäin (olin siihen mennessä kuluttanut enemmän kun tarpeeksi alkoholia 4 kuukauden aikana) ajattelin ottaa pari olutta. Ilta meni siis hyvästellessä kaikki ja vaikka oli haikeeta, olin innoissani tiistaista - Hollantiin lähdöstä!

Voisin tähän itseasiassa jatkaa näistä mun vikoista viikoista alangoissa maissa. Saavuin siis perille tiistaina 23 yliväsyneenä matkustamisesta. Raahasin nimittäin mukanani 20 kilon isoa matkalaukkua ja 10 pientä matkalaukkua, jonka rullat oli rikki ja jouduin mun tuurilla kantaa sitä kädessä. Tässä matkantekoni:
- Iltapäivällä juna-asemella.
- Juna terminaaliin numero 1
- Terminaalissa ei liukuportaita, kanna portaita ylös ja alas ja saavu bussipysäkille
- Bussi terminaaliin 2
- "Matkalaukkusi painaa liikaa"
- Siirrä tavaroita pienempään laukkuun, jonka paino nyt nousi varmaan 13 kg (kukaan ei onneksi punninnut)
- Raahaa painavaa käsimatkalaukkua ympäri lentokenttää
- Ennen koneeseen nousua: "Matkalaukkusi tulee mahtua tähän telinteeseen tai joudut maksamaan ylimääräistä"
- Laukku ei mahdu tähän telineeseen, pue siis päälleesi trenssi jo päällä olleen bleiserin päälle (lämpötila +30)
- Selviä Eindhoveniin
- Ota bussi juna-asemalle
- Juna Utrechtiin
- Vaihda junaa Groningeen
- Asettele matkalaukkujasi puolituntia junaan ennen kuin pääset itse istumaan
- Saavu määränpäähän <3

Pari viikkoa meni taas nopeasti kuten aina. Onneksi Simon oli koko ajan sairaslomalla tulehtuneet kyynärpäänsä takisa, joten saatiin viettää aikaa yhdessä koko ajan. Ei siis tapaamme tehty mitään järkevää, mitä nyt matkustettiin Pohjanmerelle yhteen suloiseen saareen, vietettiin päivä kylpylässä saunomassa vaikka Simon inhoaakin saunaa, nähtiin Simonin kavereita, Hollannin kuningas ja kuningatar ja käytiin teatterissa. Suomeen en ollut valmis palaamaan ja oli kamalaa jättää toinen niin tiivin olemisen jälkeen taas, mutta se oli tehtävä...