torstai 2. toukokuuta 2013

Huber Fitness

I was suppose to talk about this long time ago because we found the most adorable gym ever somewhere in March. We were trying to find a gym only for girls to avoid the looks from the boys when lifting weights and Huber Fitness turned out to be the best place :) The gym is really small, all the machines are side by side and there is one room for gym classes or for lifting weights when there is no class going. Behind the desk there is an old, almost 70 years old lady wearing heels and sweatband. She definitely does not speak english so we have to use gesture and our little knowledge of hungarian to get what we want. And every time there is a smile in my face after getting it! Wether you were running or lifting, you say hi to people who are coming or going. What is really funny, is that one day the pacesetter of the class stopped just to ask me what is my name. And in the end of the class she came to talk to me, invited me to a boxing class and i told her in hungarian that Én finnorságbol jövök which means that i'm coming from Finland. Sometimes I feel myself stupid when I don't know what they are talking in the classes and suddenly everybody goes to the back room to get some water bottles (yeah we  don't have real weights). Could there ever be anything like this in Finland? :)

On pitänyt jo aikoja sitten mainita tästä yli-ihanasta kuntosalista mikä löydettiin tuossa maaliskuussa. Oltiin jo kauan yritetty etsiä salia, mikä on vain naisille välttyäkseen miesten katseilta painoja nostellessa. Huber Fitness onkin osottautunut mitä parhaimmaksi paikaksi :) Sali on todella pieni, siellä on laitteet vieri vieressä ja yksi huone missä järjestetään muutama jumppa per ilta ja sinne voi mennä nostelemaan painoja aina kun ei vain ole jumppa meneillään. Tiskin takana seisoo lähellä 70 oleva mummo, jolla on korkokengät jalassa ja hikipanta päässä. Hän ei todellakaan osaa puhua unkaria, joten ollaan vaikka minkälaisilla elekielillä ja vähäisellä unkarin kielen taidolla kerrottu mitä halutaan ja joka kerta nousee hymy huulille, kun ollaan suoriuduttu tehtävästä. Olitpa juoksumatolla tai painoja nostelemassa, aina moikataan salille tulijoita ja menijöitä. Mikä ehkä hauskinta, oli se että eräs päivä kesken jumpan jumpanvetäjä pysähtyä kysyäkseen mikä mun nimi on. Jumpan lopuksi hän vielä tuli juttelemaan, kutsui minut boxing -tunnille ja kerroin unkariksi, että Én finnorságbol jövök, mikä tarkoittaa että tulen suomesta. Välillä tunnen oloni tyhmäksi, kun en ymmärrä, mitä jumpassa puhutaan ja yhtäkkiä kaikki lähtee esimerkiksi takahuoneesta hakemaan vesipulloja käsipainoiksi (joo, meillä ei ole oikeita käsipainoja). Löytyisikö tällaista Suomesta koskaan? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti